SPYMillä on työharjoittelijan hyvä olla!

Mikä saa sinut ottamaan työharjoittelijan tai miksi et halua yritykseesi harjoittelijaa? Onko sinulla huonoja kokemuksia meistä tumpeloista, jotka vievät vain kallisarvoista aikaasi. Miksi hommat eivät toimi harjoittelijan kanssa? Aina ei ole kyse harjoittelijan taitamattomuudesta tai halusta oppia uutta, vaan siitä, miten yrittäjät asennoituvat työharjoittelijaan. Olisiko aika katsoa peiliin ja kohdata tosiasiat: eihän kukaan ole graafikko, leipuri tai puuseppä syntyessään.

Harjoittelupaikkaa hakiessani olen kuullut napinaa siitä, kuinka hankalaa on työharjoittelijan perehdyttäminen, kuinka paljon siihen menee aikaa ja näin ollen rahaa. Mitä, jos kokeilisitte seuraavalla kerralla samaa, minkä minä koin SPYMiin tullessani. Minulle annettiin tehtäväksi luoda omat tavoitteet harjoittelulle. Kävimme ne yhdessä läpi ja katsoimme, että ne olivat realistiset ja mahdolliset saavuttaa. Näin ollen ensimmäisestä päivästä lähtien minulle oli selvää, mitä minä itse olin päättänyt oppia ja saavuttaa. Tämä helpotti molempien osapuolien sopeutumista. Aluksi ei vaadittu mahdottomia, vaan pääpaino oli minun omassa kehityksessäni. Pikkuhiljaa, kun taitoni karttuivat, pääsin pienemmistä tehtävistä mukaan isompiin projekteihin. (Kahvinkeitto ei kuitenkaan kuulunut työtehtäviini ollenkaan, joten pystyin keskittymään olennaiseen)

Ei ole helppoa lähteä uuteen ympäristöön. Se jännittää kokenuttakin työntekijää saati sitten työharjoittelijaa, jolla ei ole alasta vielä "oikeaa" työkokemusta. Työpaikan henki ja vastaanotto vaikuttavat suuresti siihen, miten uusi työtekijä sopeutuu työyhteisöön. Älkää jättäkö tätä pientä ihmistä yksin jännityksessään, vaan kannustakaa mukaan keskusteluun ja yhteisiin kahvittelutuokioihin.

Koulunpenkiltä tultaessa on ymmärrettävää, ettei aikuisten maailma ole aina helppoa ja itsestään selvää. Minut koulittiin SPYMillä kuosiin käyttämällä kehumista, ylistämistä, sekä tärkeimpänä huumorilla höystettyä ankaraa palautetta. Opiskelijana ja nuorena aikuisena on ihana kuulla, kuinka hyvä on. Kun sai kannustuksia ja kehuja, mieliala kohosi ja työtä teki entistä innokkaammin. Sitten kun sai henkisesti turpaansa, niin se sattui ja tosi lujaa (välillä kun sitä luuli olevansa paras kaikista). Mutta pieni kolhaisu itsetuntoon nosti entistä aggressiivisemman yrityksen nousta taas kaikkien niiden kehujen ja kannustuksien arvoiseksi, mitä oli saanut. Tästä syntynyt kierre on nostattanut minun motivaation oppia uutta tähtitieteellisiin lukemiin. Sen on huomannut kehitysaskelissa, joita olen harjoittelussa kokenut. Kaikki onnistumisen hetket ja epäonnistumisen syvät kuilut ovat kasvattaneet minua niin ihmisenä kuin työtekijänä ja valmistelleet minua astumaan työelämän ihmeelliseen maailmaan.

Omien tavoitteiden saavuttaminen oli minulle suuri riemunhetki. Onnistuminen! Sen lisäksi, että saavutin omat tavoitteeni, onnistun ylittämään ne roimasti. Voisiko työharjoittelu paremmin mennä? Kaikki kunnia onnistumisesta menee sadoille kannustuksille, sekä niille negatiivisille huomautuksille, jotka pakottivat minut entistä kovempaan yritykseen nousta kaikista parhaiden joukkoon. Kiitos, että pääsin työharjoitteluun.

- Miia "MiuMau" Peurala