Loikkaa messuille

Kukapa ei pitäisi hauskoista kurnuttajista puutarhansa nurkkauksessa, mietti Teppo lähettäessään tilausvahvistuksen 10 000 kiinalaisen puutarhasammakon toimittamisesta taimitarhansa lisätulonlähteeksi. Rahantuloa ei voisi estää mikään, eivät edes asiakkaat.

Pikakelaamme tarinaa eteenpäin puoli vuotta ja kevään taimisesongin ohi. Kuvittele katsovasi time lapse –kameran kuvaa, jossa puutarha-alan harrastajat vilistävät ruudulla kuin innokkaat muurahaiset, kantaen parkkipaikalla odottavaan autoonsa taimia kaksin käsin. Kaikki myynnissä olevat artikkelit menevät hyvin kaupaksi. Siis lukuun ottamatta puutarhasammakoita, jotka alkavat pikakelauksella katsottaessa peittymään rikkaruohojen alle.

Messut myyntikampanjan veturina

Taimitarha oli jo sulkenut ovensa tältä päivältä, kun Teppo kierteli kahvikuppi kourassaan tarkistamassa aluetta. Nurkkaus, jota hän oli vältellyt sujuvasti edelliset kuukaudet, tuntui painostavan hiljaiselta. Tai olihan siellä sirkkayhdyskunta, joka sujuvasti viritteli alkukesän konserttiaan rikkaruohojen keskellä. Tämä ei voi jatkua, ajatteli Teppo, heitti kahvinjämät sirkkojen niskaan ja riensi takaisin toimistolle. Oli aika tehdä asialle jotain.

Toimiston pöydällä lojui paperipino, jonka pohjalta myyntipuuskan saanut yrittäjämme kaiveli esiin messuista kertovaa esitettä. ”Puutarha 2012” -messut olisi loistava mahdollisuus myydä sammakot puutarha-alan harrastajille. Tällä kertaa Teppo ei kuitenkaan lähtisi soitellen sotaan, vaan lähestyisi myyntihaastetta metodisen tarkalla otteella.

Ensin hän määritti tarkasti kohderyhmän ja ideaalisen ostajan: puutarhaharrastaja, 47-vuotias nainen, joka asuu omakotitalossa. Näille lähtisi napakka suoramarkkinointiviesti ja kutsu messuille. Arvonta toimii aina hyvin, joten Teppo päätti arpoa palkinnon kaikkien kutsun palauttaneiden kesken – voittaja pääsisi kotiin jättimäisen puhallettavan puutarhasammakon kanssa.

Ei rupisempi sammakko

Seuraavaksi oli vuorossa messuvieraiden huomion herättävän ratkaisun keksiminen, sopivan messupaikan varaaminen ja materiaalien tilaus. Suunnitelman kruunasi hyvin valmisteltu jälkimarkkinointisuunnitelma, jolla yhteystiedon antaneet saataisiin haltuun.

Loput energiasta laitettiin messuosaston toiminnan suunnitteluun. Kiireisten messuvieraiden huomion kiinnittäminen olisi ensiarvoisen tärkeää, ilman tätä messuosastolla olevalla sisällöllä ei olisi mitään merkitystä. Siksi messumarkkinoijamme päättikin kutsua naapurissa toimivan kukkakauppiaan ideointikahville. Pienen kahvin terästyksen jälkeen ideat lähtivätkin sinkoilemaan.

Pienen pohdinnan jälkeen päädyttiin hautaamaan kurnutuskilpailu ja sammakkohyppely, koska ne tuskin vetoaisivat kohderyhmään. Lopulta saatiin hiottua idea, jossa olisi potentiaalia: Osastosta tehtäisiin pieni puutarhakeidas, jonne ohikulkijat houkuteltaisiin. Kahvilan erikoisuutena olisi tietenkin Sarpin sammakkoleivos.

Messujen jälkeen tyytyväinen yrittäjämme saattoi todeta messuosallistumisen onnistuneen hyvin ja viimeisetkin sammakot olivat poistuneet taimitarhasta sammakkolampien reunoille. Ensi vuonna kokeiltaisiin sumopainijapatsaita, tuumi idearikas yrittäjä ja lähti tekemään tilausta.