Toimesta tuumaan

Olosuhteet heittivät tänään eteeni etäpäivän. Ensimmäisenä todettakoon, miten kiitollinen olen siitä mahdollisuudesta, että voin tehdä töitä kotona. Muistan joskus nuorena tyttönä vannoneeni, että minä en ainakaan halua tuoda töitä kotiin. Kuten monen muukin asian suhteen, on elämä opettanut, että mustavalkoiset periaatteet ovat yleensä aika huonoja periaatteita.

Tunnustan, että olen meikannut ja laittanut yläosaan asialliset bisnesvaatteet videopalavereita varten, mutta alaosanani toimii lököhousut. Työpöytäni virkaa ajaa keittiönpöytä, ja kahvi on jo jäähtynyt.

Ajatus tai ajatusten rypäs ei korvaa ajattelua

Keittiön pöydän ja jääkaapin väliä ravatessani olen laulanut kissalle Kersantti Karoliinaa (kyllä sinäkin niille elukoillesi juttelet!) ja jammaillut mielikuvitusmusiikin tahtiin. En tiedä kiitänkö lököhousuja vai hulluttelutaukoja, mutta aina palatessani koneelle olen tuuminut hetken, että mitä minä oikeastaan teen ja miksi – ja saanut aikaan paljon ja hyvää jälkeä.

Siitä heräsi ajatus: Kuinka monesti ehdimme arjessa ajatella? Siis aidosti ajatella. Pysähtyä miettimään, että mitä minä ihmisrassukka tällä hetkellä oikeastaan teen, onko se tärkeää ja teenkö minä sitä järkevästi? Teenkö sitä mitä minun pitäisi tehdä? Mitä minun pitäisi tehdä, mikä on tavoite?

En tarkoita ajattelulla, että ”pitää muistaa ostaa kaupasta vessapaperia!” vaikka ajatushan sekin toki on. Ajatus tai ajatusten rypäs ei kuitenkaan korvaa ajattelua. Pieni stressi on hyvästä, ohjaa toimintaa ja saamme aikaseksi päätöksiä. Liika kiire ja stressi kuitenkin syö ajattelun vaatiman ajan, ja ilman ajattelua tekeminen lipsahtaa konemaiseksi suorittamiseksi.

Kumppani, joku jonka kanssa ajatella

Konemainen suorittaminen on luovan työn painajainen. Työssäni on pääsääntöisesti askareita, jotka ovat luonteeltaan luovia. Sellaista työ markkinointitoimistossa on. Tiedätkö mikä muu työ on lähtökohtaisesti luovaa, ja luovimista? Yrittäminen. Yrittäjän tilanne on yleensä haastavampi, sillä häneltä puuttuu minun 20 kollegan piristävä ja ideoiva armeija ympäriltään. Korvaamaton tuki, joka auttaa niinä päivinä, kun ei oikein ”kulje”.

Kuten usein, myös tänäänkin päätimme puhelun asiakkaani kanssa naureskellen, että ”ei me taaskaan ihan aiheessa pysytty, mut hei tästä tulee hyvä!” Jokaisella aiheesta karanneella keskustelutuokiolla kerrytämme kuitenkin yhteistä pääomaa. Minä saan lisää ymmärrystä asiakkaastani, hänen alastaan, peloistaan ja toiveistaan. Asiakkaani saa kaivella minun aivojani, saa ulkopuolista näkemystä ja ansaitun hetken pysähtyä, ajatella ja purkaa tuntojaan.

Sitähän se markkinointikumppanuus lopulta on. Ei vain yhteisymmärryksessä suoritettuja toimenpiteitä, vaan joku jolle soittaa, johon luottaa ja jolta pyytää apua. Joku, joka antaa sinun ajatella, ja ehtii ajatella kanssasi.

Tuumimisiin!

Haluatko tietää lisää? Soita meille – täältä löydät yhteystietomme.