Anna lapsiruhtinaalle tikkari!

Oletko koskaan miettinyt, mitä yrityksestäsi ajatellaan? Kuinka pienestä on kiinni mielikuva, joka yrityksestäsi välittyy Internetsivujesi kautta? Mitä tapahtuu postittamillesi mainoslehtisille?

Jyri Erma vertaa kirjassaan ”Viisas mies ei kuse vastatuulen” asiakasta lapsiruhtinaaseen, joka antaa meille markkinoijille muutaman sekunnin mittaisen audienssin.

Näiden muutaman sekunnin aikana olisi miellytettävä, hämmästytettävä, vakuutettava, hurmattava ja kaiken lisäksi esitettävä asia uskomattoman mielenkiintoisesti. Lopuksi kannattaa ehkä ojentaa myös tikkari. Kun kertaalleen audienssin saat ja viesti ei ole tarpeeksi laadukas, hauska, informatiivinen ja lyhyt, heitetään se paperinkeräykseen, eikä toista tilaisuutta ehkä enää tule. Toisin sanoen ensimmäiset sekunnit asiakkaan kanssa kannattaa olla tyrimättä, olipa kohtaaminen sitten nenäkkäin, tai verkossa. Tämä tietysti kuulostaa hieman kohtuuttomalta, mutta tätä se vapaa markkinatalous teettää. Mietihän nyt vaikka itseäsi, et varmaankaan kuluta juuri aikaasi selailemalla sanomalehden mainoksia ajatellen, kuinka kaikki mainokset ansaitsevat huomiosi, onhan niistä sentään maksettu melko sievoinen summa.

Lapsiruhtinaan, minun, sinun ja asiakkaan motiiveja on ehkäpä helpompi ymmärtää luettuaan Malcolm Gladwellin kirjoittaman kirjan “Blink, the power of thinking without thinking”. Mies kertoo siitä, kuinka palomies yhtäkkiä tietää, että palavasta talosta on poistuttava välittömästi, tai kun taiteen asiantuntija vain tietää, että miljoonien arvoinen patsas onkin väärennös. Samoja tuntemuksia tunnemme päivittäin kaupassa, kun vain tiedämme, että tämän päivän juusto on Oltermanni. Kaikki nämä päätökset, pienet ja suuret, ovat alitajuntamme käsittämättömän monimutkaisia tuotteita ja hyvä niin, ainakin tulipalossa.

Kuinka sitten osaamme valita lähikaupasta reilunkaupan kahvin, verkkokaupasta Nokian, Dressmanista Batistinin tai uistinliikkeestä Rapalan. Tuskin ostamme niitä pelkästään patrioottisista syistä, ainoastaan muotoilun, hinnan, lentolehtisen, lehtimainoksen tai Jorma Ollilan takia. Voisin kuitenkin väittää, että jokaiselle puhelinliikkeessä vierailleelle on tullut hetki, kun on vain tiennyt, että tässä tämä nyt on. Voisin myös väittää, että tämä tunne on peräisin kaikista edellä mainituista syistä ja niiden tarkkaan mietityistä sekoituksista, myös Jorma Ollilalla on osansa tässä palapelissä.

En tietenkään väitä, ettäkö asiakkaalla ei omaa tahtoa löytyisi, mutta väitän, että ostamista voidaan avittaa melkoisen paljon. Kannattaisiko siis ehkä sittenkin satsata hetki aikaa markkinointiviestinnälle, tai ainakin sen pohtimiselle?

Jos hetki almanakasta löytyy, sen voi käyttää esimerkiksi seuraamalla seuraavaa neliportaista taikakaavaa. Ennen kaikkea suosittelen kiinnittämään huomiota kolmanteen portaaseen.

Taikakaava:

1. Mikä on tilanne tällä hetkellä? Onko lapsiruhtinas tyydytetty?
   1. miltä näyttävät perusmateriaalisi (= yrityksesi) ?
   2. mitä löytävät asiakkaat jotka etsivät palvelua, mutta eivät vielä ole tietoisia yrityksestäsi?
   3. käykö kauppa?
2. Mitä asialle pitäisi tehdä? Kuinka tyydytän ruhtinaan?
3. TEE ASIALLE VÄLITTÖMÄSTI JOTAKIN!!!
4. Jos et osaa tai kerkeä, pyydä apua!

Siihen, kuinka pienestä on kiinni mielikuva, joka yrityksestäsi välittyy nettisivujen kautta, ei taida oikeaa vastausta löytyä. Voisin kuitenkin lyödä vasemmasta pottuvarpaastani vetoa, että pitkät latausajat tai ruma grafiikka eivät ainakaan edistä asiaa.

Terveisin,

Aki (joka lähtee näillä näppäimillä ostamaan tikkareita asiakkailleen.)