Miksi lapsellisen alhaiset tavoitteet ovat avain onnistumiseen?
Lapsellisen alhaiset toiminnalliset tavoitteet ovat menestyksen kannalta avainasemassa. Ihan totta. Annapas kun perustelen. Sinun tehtäväsi ei kuitenkaan ole uskoa purematta.
Ehkäpä olet joskus aloittanut kuntokuurin. Ehkäpä se on kestänyt kuukauden, kaksi, tai jopa pidempään. Ehkä se on myös jossakin vaiheessa levinnyt käsiin.
Voisin myös veikata, että tavoitteesi on ollut kirkas ja selkeä – 85kg jouluun mennessä. Samoin on ollut ohjelmasikin laita.
Samassa tilanteessa ovat olleet miljoonat ja miljoonat ennen sinua ja sinun jälkeesi. Kysymys kuuluu, mikä meni mönkään?
Keskeisiä ongelmia on kaksi
1. Ensimmäisenä vastaan tulee kurinalaisuus, jonka itseäni fiksummat ovat rinnastaneet väsyväksi lihakseksi. Kapasiteettia on siis enemmän käytössä, mikäli sitä ei palautumisjaksojen välissä ole ohjattu toisiin kohteisiin. Toisaalta pitkään jatkuva passiivisuus löysyttää koko lihaksen, eikä se näin ollen pääse kasvattamaan kokonaiskapasiteettiaan. Hankkeet, jotka perustuvat kurinalaisuuteen ja kapasiteetin äkilliseen ulosmittaukseen, ovat tuhoon tuomittuja.
2. Toinen ongelma liittyy korkoa korolle -mekanismiin ja tavoiteasetantaan. Kun tavoitteet lasketaan lähelle ja alas, alkaa ihminen kokemaan toistuvia onnistumisen elämyksiä. Tämä taas saa ponnistelemaan endorfiinipöllyissä aktiivisemmin sen saman humalluttavan kokemuksen puolesta.
En usko, että yksikään ihminen ei jollakin tasolla nauttisi tavoitteiden saavuttamisesta. En myöskään usko, että yksikään ihminen ei lähtökohtaisesti haluaisi kehittyä itse valitsemillaan alueilla. Halutaankin saada aikaan korkoa korolle -kierre tavoitteiden asetannan ja saavuttamisen välille. Ensin lähelle ja matalalle. Tämän jälkeen hitaasti nostaen ajassa kohti taivaita. Tavoitteet kun toteutuvat ainoastaan toimenpiteiden järjestelmällisen tekemisen kautta.
Jotta onnistuminen olisi todennäköisempi, on hyödynnettävä matalien tavoitteiden synnyttämää kehittymiskokemusta ja vietävä valta kurinalaisuudelta.
Mielummin yksi salikäynti viikossa onnistuneesti, kuin neljä vihkoon. Onnistuneen käynnin jälkeen saatat välittäjäainepäissäsi päätyä vahingossa paikalle toisenkin kerran samalla viikolla.
Miten tämä nyt sitten liittyy mihinkään...
...ja miksi markkinointimies vouhkaa matalista tavoitteista ja kurinalaisuuden kapasiteetista?
Se nyt vain on niin, että ainoa tapa kehittyä markkinoinnin, kuten muidenkin kehittymistä vaativien osaamisalueiden saralla, on asettaa ensialkuun tavoitteet lähelle ja alas. Toisaalta kylkeen on liitettävä kapasiteetti, jolla tavoitteet saavutetaan – itse tai ostettuna. Tämän jälkeen lähdetään pala palalta seuraamalla ja toimenpiteitä tekemällä nostamaan kapasiteettia ja tavoitetasoja. Vältetään siis kurinalaisuuden päälle rakentamista ja hatusta heitettyjä suoriutumistasoja.
Näihin syihin perustuu koko toimintamallimme hinnoitteluineen, kehityssykleineen päivineen. Mielummin liikkeelle lähdetään lyhyisiin aikajaksoihin osotetuilla varmoilla resursseilla, kuin yksittäisiin hetkiin osoitetuilla resurssikasoilla.
Sijoitetaan siis mielummin 3000€ kuukausittain, kuin 36 000€ vuodessa. Aloitetaan tekemään sellainen määrä, mihin on mahdollisuus sitoutua ja taotaan tätä kuukausi kuukaudelta mitaten, analysoiden ja kehittyen.
Vielä parempi on sijoittaa pisteisiin eurojen sijaan.
Kuten sanottua, surkean matalat tavoitteet ovat avainasemassa, kun kehittyä halutaan.
Tämä ei tietenkään tarkoita, etteikö mielessä pitäisi siintää kirkas tulevaisuuskuva ja konkreettinen kurkotustavoite. Tämän todistivat todeksi Japanilaiset luotijunahankkeellaan, mutta se on tarina toiseen kertaan.
